Koronarajoitusten vuoksi Keski-Suomen sanataideyhdistys Rapinankin toiminta on viimeisen vuoden aikana ollut vahvasti etäpainotteista. Vime vuoden tammikuussa alkaneita sanataideiltoja on järjestetty yhtä monta etäyhteyksin kuin lähitapaamisina, jäsenistölle avoimet aamusivut on järjestetty kokonaan etänä, kesällä järjestettiin etäsanataidefestivaalit, kun oikeita festivaaleja ei voinut järjestää. Huhtikuussa tulossa on Rapinan ensimmäinen kokonainen etäkirjoitusretriitti. Osa Rapinan ohjaajista on aloittanut uransa sanataideohjaajana jo hyvän aikaa ennen koronapandemiaa, toisilla kokemusta taas on kertynyt enemmän sanataiteen ohjaamisesta etänä kuin kasvokkain.

Tässä jutussa kolme suhteellisen tuoretta rapinalaista jakaa kokemuksiaan sanataiteen ohjaamisesta etänä. Miltä tuntuu ohjata sanataideharjoituksia ihmisille, joiden kasvoja ei näe, ääntä ei kuule eikä nimeäkään välttämättä tiedä? Mitä pitää ottaa huomioon, kun valmistautuu ohjaamaan sanataidetta etänä? Jaamme myös omat vinkkimme sanataiteen ohjaamiseen etänä.

 

Kysymyksiin vastasivat:

Laura Mustonen, rapinalainen lokakuusta 2020. Ohjannut etänä Haarautuva pelidialogi -sanataideillan.

Merja Toppi, rapinalainen huhtikuusta 2020. Ohjannut etänä sanataidepajoja, omaelämänkerrallisen kirjoittamisen kurssin ja kirjallisuusterapiaohjaajaopintoihin liittyvän harjoittelun.

Johanna Berlin, rapinalainen huhtikuusta 2020. Ohjannut etänä matkailuaiheisen sanataideillan ja parit aamusivusessiot.

 

Miten/millä alustalla ohjasit? Oliko tapa/alusta sinulle entuudestaan tuttu?

L: Zoomissa. Olin käyttänyt Zoomia vain muutaman kerran ennen tätä opetusta. Oli kovasti paineita sen suhteen, etten tiennyt mikä kaikki ohjelmassa voi pettää. Tuntui siltä, etten osannut varautua mahdollisiin teknisiin ongelmiin riittävästi.

M: Zoomissa. Eipä ollut entuudestaan tuttu, tämä oli otettava haltuun, jos aikoi selviytyä.

J: Zoomissa. Alusta oli tuttu, tosin en ollut ennen ohjannut mitään Zoomissa.

 

Oliko teknisiä vaikeuksia vai sujuiko kaikki ongelmitta?

L: Yksi osallistuja ei päässyt liittymään sanataideiltaan. Oma videokuvani oli ilmeisesti jossain vaiheessa alkanut pätkiä, mutta äänessä ei ollut ongelmia. Eikä kukaan tietenkään kertonut asiasta minulle… No, kaikki olennainen välittyi osallistujille kuitenkin.

M: Kesällä kerran ryhmiin jako -nappula hävisi, ja joskus on osallistujan äänentoistossa ollut häikkää. Mutta omissa ryhmissä ollaan oltu kyllä ihanan suojassa ongelmilta.

J: Ei ollut vaikeuksia, kaikki sujui teknisesti hyvin.

 

Miten sujui osallistujien löytäminen?

 L: Rapinan mainonnan avulla.

M: Rapinan kanavien kautta sana raikasi. Unelma-sanataideillassa oli enkat eli 20 osallistujaa. Pienin ryhmä on tainnut olla 3 plus minä.

J: Osallistujien houkuttelu tapahtui Rapinan kanavien kautta. Osallistujamäärät eivät ole olleet suuria, 2–5 ihmistä näissä omissa tapahtumissani muistaakseni. Toisaalta korona-ajalle tuntuu tyypilliseltä. Mukavan rento ja lämmin tunnelma on ollut pienen porukan tapahtumissa. Osa osallistujista on ollut Rapinan kautta ennalta tuttuja ja osa uusia tuttavuuksia.

 

Oletko ohjannut etäsanataidetta yhdessä toisen ohjaajan kanssa? Miten yhteistyö sujui etänä?

L: En vielä, parin viikon päästä sitten [sittemmin Laura ja Merja ohjasivat yhdessä 17.3. sanataideillan, toim. huom.]. Etukäteen olemme joutuneet jo kyllä sopimaan käytännön asioista kuten siitä, kuka hallinnoi puhelua ja operoi diaesitystä.

M: Kyllä. Yhteistyö sujui mainiosti. Suunnittelimme tunnit yhdessä Drivessä, molemmat kävivät heittelemässä ideoita ja kommentteja. Tapasimme vielä Zoomissa pari päivää ennen yhteistä sessiota ja viilasimme homman valmiiksi.

J: En ole ohjannut yhdessä – tuntuu, että se voisi olla vielä jännittävämpää, koska olisi ikään kuin enemmän muuttujia matkassa.

 

Mitä eroa on etänä ohjaamisessa vrt. kasvokkain ohjaamiseen? Mitä asioita tulee ottaa huomioon?

L: Osallistujat ovat saattaneet opinnoissa ym. tottua olemaan hiljaa ja ilman kameraa, mikä voi vaikeuttaa osallistamista. Sanataideillassani osallistujia oli myös yllättävän paljon, lähes 20, joten lyhyessä illassa ei ollut mahdollista jakaa kaikille merkittäviä puheenvuoroja. Puheenvuorojen jakaminen ja osallistaminen olisi helpompaa, jos tietäisi etukäteen, kuinka monta osallistujaa on tulossa.

M: Kasvokkain näkee helpommin, milloin ihmiset ovat valmiita tehtävän kanssa ja voi aloittaa purkamisen vaikka vähän aikaisemmin. Myös ilmeiden ja tunneskaalan lukeminen on helpompaa. Kun mikki on kiinni, mikki on kiinni, eikä huokailut tai niiskutukset tai hihitykset kuulu ohjaajalle. Pyrin pitämään suljetuissa ryhmissä osallistujamäärän riittävän pienenä (6–8), jotta kaikille on tilaa. Etänä ohjatessa avointa ryhmää joskus mietityttää kameran kiinni pitävien reaktiot. Onko heillä hyvä meininki? En myöskään saa heistä naamatuttuja, jotta voisin tunnistaa heidät toisessa yhteydessä. Tosin nythän ei tunne ketään muutenkaan, kun kaikilla on maskit naamalla.

J: Kasvokkain ihmiset ottavat puheenvuoroja aktiivisemmin kuin etänä. Ohjaajan rooli korostuu etänä: pitää johdatella ja kannatella niin, että jokainen voi luottaa siihen, että asiat sujuvat. Toisaalta olen kokenut, että kun puheenvuorot saa aluilleen niin niitä käytetään myös etänä – kukaan ei vain halua olla ensimmäinen. Tekstien jakamisessa ei ole ollut etänä ongelmaa, ja mielestäni se kertoo siitä, että osallistujilla on ollut tarpeeksi rento ja luottavainen mieli. Huumorilla voi tuoda ihmisiä lähemmäs etänäkin. Itse olen vannoutunut kameran väistelijä, joten minua ei haittaa, jos osallistujat haluavat osallistua ilman kameraa.

 

Millaista palautetta olet saanut etänä toteutetusta sanataidetoiminnasta?

L: Sain kiitosta lähinnä aihepiiristä, etätoteutus itsessään ei aiheuttanut kommenttia.

M: ”Täähän toimii näinkin!” ”Ihmeen nopeasti ryhmäydyttiin!”

J: Palautteissa ei ole otettu kantaa etätoteutukseen, mutta positiivista palautetta olen saanut ohjaamistani sanataidehetkistä.

 

Miltä etänä ohjaaminen on tuntunut, mitä ajatuksia on herännyt?

L: Etänä ohjaaminen oli sen verran jännittävää, että päädyin melkein heti purkamaan kokemuksen blogikirjoitukseen, jota en ole tosin vielä hionut julkaistavaksi asti. Päällimmäisenä jäi mieleen kommunikaatiokuilu, kun ei suurinta osaa ajasta nähnyt osallistujia, ja joitakin heistä en koskaan kuullut edes moikkauksen verran. Tuota kuilua oppii kuitenkin varmaan tekemisen myötä kaventamaan.

Ohjaajana isoin ero lähiopetukseen minulle oli se, etten nähnyt sitä, kun muut kirjoittivat. Kovin nopsasti aivoni tulivat vakuuttuneeksi siitä, että eihän siellä kukaan tee yhtään mitään. Tämä ajatus ei tietenkään pitänyt paikkansa, mutta yllättävän häiritsevä ja vakuuttava se silti oli. Yleensä lähiopetuksessa olen myös itse tehnyt tehtävät osallistujien ohella, mutta tässä tapauksessa oli pakko seurata chattia sen varalta jos joku olisi tarvinnut apua. Aika tuntui kuluvan uskomattoman hitaasti.

M: Olen sen verran nuori ohjaajana, että oma ohjaajuus on rakentunut etänä toimimiselle. Ehkä jonain päivänä vielä livenä.

J: Ohjaaminen on aina jännittävää, etäohjaaminen eri tavalla kuin kasvokkain ohjaaminen, koska ikinä ei voi tietää, yllättävätkö tekniset vaikeudet. Silti etäily sopii mielestäni sanataidejuttuihin oikein hyvin: kaikki voivat kirjoittaa itselleen tutussa ympäristössä haluamallaan tavalla ja jakaa niin paljon itsestään ja teksteistään kuin tahtovat.

 

Voisitko kuvitella jatkavasi etäohjausta jatkossakin?

L: Ehdottomasti. Pidän etäohjauksessa siitä, että se voi monille madaltaa osallistumiskynnystä, kun ei tarvitse fyysisesti päästä tiettyyn paikkaan. Toki jos ei ole tarvittavaa teknologiaa saatavilla, niin se voi myös eriarvoistaa. Haluan kyllä päästä taas toteuttamaan lähiopetustakin, mutta etäohjaus on hyvä ja täydentävä vaihtoehto. Pidän myös etäohjauksen kansainvälisistä mahdollisuuksista.

M: Toki. Se mahdollistaa ympäri Suomea olevien immeisten osallistumisen. Säästetään luonnonvaroja matkustamattomuudella. Vaikka meneehän sitä hiilitassunjälkeä digitoimintoihinkin. Toisaalta osalle ei olisi mahdollista osallistua ollenkaan, jos pitäisi matkustaa. Huonoja puolia ovat ainakin se, että keskittymisen ylläpito voi olla välillä hankalaa osallistujalla ja joskus myös ohjaajalla, kun koti on läsnä (karvattomat ja karvaiset ystävämme ja muut muuttujat).

Myös runojen, tekstikappaleiden ja tehtävien jako irrallisilla papereilla jää pois.

J: Voisin hyvinkin!

 

Onko sinulla kokemuksia muiden ohjaamaan etäsanataidetoimintaan osallistumisesta? Miten meni, miltä tuntui?

L: Osallistujana asiat tuntuivat kovin sujuvilta ja loogisilta. Pidin siitä varsin paljon.

M: Yhdessä kirjoittaminen on ihanaa. Ja vaikka välillä ketuttaa etäillä 24/7, niin vanhaa sananpartta lainatakseni: Mieluummin Hillman kuin ilman.* Eli sama suomeksi: kirjoittamisen ilo ylittää kaksiulotteisen yhteyden murheet.

*Hillman on brittiläinen automerkki 1900-luvun alkupuolelta.

J: On kokemuksia. Mahdollisuus osallistua etänä madaltaa osallistumisen kynnystä. Tykkään siitä, että kameran voi välillä laittaa pois jos haluaa, voi käydä vessassa ja hakea lasin vettä ja palata takaisin paikoilleen (siis esim. kirjoitustaukojen aikana!)

 

Omat vinkkisi sanataiteen ohjaamiseen etänä?

L: Parhaiten etänä ohjaamista oppii tekemällä. Moneen asiaan voi varautua, mutta opettaminen ei taida tuntua sujuvalta ennen kuin on kunnolla tottunut digiympäristöön ja netin välityksellä kommunikointiin.

M: Kokeile etäohjelmaa etukäteen koeryhmällä, jos voit. Ruudun jakamista, parityöskentelyä ja muita kommervenkkejä kannattaa harjoitella. Ja lopuksi ehkä hassu vinkki, mutta sanonpa silti: ole oma itsesi etänäkin. Saat pursuilla tai heitellä huonoa läppää sielläkin, jos se on sun juttu 3D:nä.

J: Älä ota henkilökohtaisesti sitä, jos et saa vastausta kaikkeen sanomaasi. Luota itseesi ja siihen, että ruudun takana on ihminen, vaikka et näkisikään hänen kasvojaan. Testaa tekniikka etukäteen ja valmistaudu huolella, kuten aina.

 

Viikolla 22.–28.3.2021 vietetään sanataideviikkoa! Sanataideviikon kunniaksi Keski-Suomen sanataideyhdistys Rapina julkaisee sosiaalisen median kanavillaan joka päivä yhden etäteemaan liittyvän sanataideharjoituksen.

Millaista on sanataiteen ohjaaminen etänä?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *