Tänään 20.3. vietetään maailman tarinankerrontapäivää (World Storytelling Day) teemalla ”Uusia alkuja”. Päivä juhlistaa tarinankerronnan perinteitä ja suuntaa spottivalon suullisen kerronnan taiteeseen.
Tarinankerronta on meissä sisäänrakennettuna. Kokemusten jakaminen sanallisesti on ihmisyyden ja yhteisön ydintä, osa kulttuuriperimäämme. Matka esihistorian leirinuotioilta Instagram-tarinoihin ei ole pitkä: tarve luoda yhteys toisiin tarinan kautta on sama halki historian. Laura Ertimon ja Satu Kontisen Lumotun maan kartasto (S&S 2020) kuvaa kauniisti sitä, miten ihmiskunta on kaikkialla ja kaikkina aikoina luonut narratiiveja, joilla hallita maailmankuvaansa. Selitykset ihmiskuntaa kiehtoville, pelottaville ja ihastuttaville ilmiöille on puettu tarinan muotoon ja vastauksia suuriin kysymyksiin on etsitty kertomuksen keinoin.
Tutki Lumotun maan kartaston aukeamaa myrskytuulista. Millaisia myrskyjä muistat? Missä olet ollut myrskyssä? Oletko kokenut trooppisia myrskyjä, ukkosmyrskyjä, hurrikaaneja tai lumimyrskyjä? Kerro jollekin oma myrskytarinasi. Käytämme myrskyä myös vertauskuvana elämän vastoinkäymisille ja hallitsemattomille mullistuksille. Myrskyn jälkeen asiat ovat toisin kuin ennen myrskyä. Kenelle kertoisit tarinan siitä, mitä myrsky muutti sinussa?
Kerromme yhä tarinoita joka päivä: jaamme kuulumisia, tarinallistamme ajatuksia, selitämme ilmiöitä ja muistelemme mukavia hetkiä toistemme tarinoita täydentäen. Tarinankerronta on matalan kynnyksen toimintaa: se ei vaadi luku- eikä kirjoitustaitoa, ei käsialan tai kieliopin varmuutta. Se ei edellytä ympärilleen tietynlaisia tiloja tai tarvikkeita. Tarina on siellä missä ihminenkin, ja tarinan voi kertoa sanoin, kuvin, elein, viittomin tai vaikkapa tanssin keinoin – juuri siten, kuin itselle on luontevaa. Tarinankerronta tukee lasten kielenkehitystä ja luo siltoja sukupolvien ja kulttuurien välille.
Kerrontataitoja voi harjoittaa kuten mitä tahansa taitoa. Jos juttu ei luista, voi kerronnan apuna käyttää erilaisia virikkeitä. Omasta elämästä tai päivän tapahtumista kertomista tukevat valokuvat, jotka muistuttavat tapahtumista, paikoista ja ihmisistä. Mielikuvitustarinoita voi houkutella esiin vaikkapa tarinanoppien, tarinapalapelien tai sanattomien kirjojen avulla. Myös monissa lautapeleissä on mielikuvitusta kutkuttavia kuvakortteja, joita voi pelimekaniikasta irrotettuina käyttää tarinankerronnan kimmokkeina. Mediakin tarjoilee valtavan määrän materiaalia. Leikkaa lehdestä erilaisia kuvia ja hyödynnä niitä: valitse yksi kuva tarinan alkupisteeksi ja yksi sen päätepysäkiksi. Mitä tapahtuu niiden välissä?
Meistä jokainen on tarina. Mitä sinä kertoisit tänään?
#WorldStorytellingDay
Johanna Hyttinen, sanataidekasvattaja