Tiedäthän ne pienten paikkakuntien hurmaavat kesätapahtumat, jotka löytävät yleisönsä vuodesta toiseen ja joista muodostuu perinne, melkeinpä kesän kohokohta? Yksi tällainen helmi on Sysmän Kirjakyläpäivät, jotka järjestettiin tämä vuonna jo 37. kertaa! Tapahtuman takana on Sysmän kirjakyläyhdistys, joka ylläpitää alueella vireää kirja- ja lukukulttuuria.
Heinäkuiseen viikonloppuun (4.–6.7.) ajoittuvilla Kirjakyläpäivillä kirjakauppiaat ja divarit pystyttävät kojunsa Sysmän Hyvien ihmisten torille, ja kirjalöytöjen tekemisen ohella yleisö pääsee kuuntelemaan kiinnostavia kirjailijahaastatteluja ja puheenvuoroja. Tänä vuonna lavalla nähtiin mm. Roope Lipasti ja Elina Pulli sekä kuultiin feelgood- eli hyvän mielen kirjallisuudesta. Vuosittainen kirjakyläpalkinto jaettiin tänä vuonna lastenkirjailija Heidi Viherjuurelle.
Rapinakin pääsi mukaan Kirjakylän tunnelmaan. Pidimme lauantaipäivässä lasten ja perheiden nonstop-pajaa, jossa sanataideohjaajat Soile ja Johanna H. kutsuivat kävijöitä kuvittelemaan paikkaa nimeltä Kirjakylä ja sen monenlaisia asukkaita. Oman hahmon tai henkilön sai piirtää ja kirjoittaa, ja samalla harjaannuttiin hahmon luomisen saloihin pohtimalla, millainen tyyppi tämä oma kuvitteellinen henkilöni oikein onkaan. Ehkä hän on hyväntuulinen ja auttavainen mutta unohtaa aina kaikkien syntymäpäivät? Vai onkohan hän mystinen ja unelias eikä suostu ulkoilemaan kuin sadesäällä?
Myös mielikuvitus-Kirjakylässä järjestettiin tietenkin markkinat, ja niissä markkinakojuissa myytiinkin toinen toistaan kiehtovampia tuotteita: kirahvi kauppasi hedelmiä, mummo kauniita kortteja ja Pim Pom -niminen kauppias poksumarmeladeja. Mitä sinun markkinakojussasi myytäisiin?
Soile johdatteli lapsia ja perheitä runoleikkiseikkailulle Runojen saarella, jonka rannasta löytyi eläintutkijan sinne unohtama salkku. Runoretkellä vastaan tuli ainakin mehiläisiä, koppiaisia, lyhtykaloja, monenlaisia lintuja ja yksi surumielinen kettukin. Ketulle ja kaikille muillekin iloa toivat Pia Perkiön iloveneet, joiden kyytiin sai kirjoittaa omia iloisia asioitaan.
”Kolme kaunista venettä
punainen, keltainen, vihreä
seilailee naurumereltä.
Kaikissa niissä on lastina
maailman lapsille iloa,
kikatusta ja naurua.
Soutajia vain tarvitaan
veneet rantaan ohjaamaan
että ilo pääsisi maailmaan.”(Pia Perkiö)
– Johanna Hyttinen ja Soile Korpela
