Valitettavasti en voi taata, etteikö helmikuun sanataideillassa Leikkaa, liimaa, lainaa ja varasta! olisi vahingoitettu kirjoja. Sen verran vilkkaasti sakset illan aikana viuhuivat ja repimisenkin ääniä kuultiin. Vaan onko se lopulta vahingoittamista, jos paperinkeräykseen menossa olevien kirjojen sanoja ja lauseita otetaan uudelleen käyttöön? Voiko sitä sanoa kaltoinkohteluksi, jos ennen teoksen lopullista fyysistä tuhoa siitä poimitaan palasia, jotka jäävät elämään osana jotain uutta?
Ehkä tämä on tilanne, jossa tarkoitus pyhittää keinot. Kollaasitekniikaksikin tätä jotkut kutsuvat.
Tein luettelon asioista, joita tapahtuu, kun joku muu on keksinyt valmiiksi sanat, lauseet tai säkeet, ja kirjoittajalle jää sopivien valinta sekä niiden järjestely:
- luovan toiminnan kynnys madaltuu
- syntyy yllättäviä tekstikokonaisuuksia
- ihmisillä on hauskaa.
Kiitos ja kumarrus kaikille illan osallistujille sekä niille teoksille, jotka auttoivat meitä luomaan uutta.
– Joanna Heinonen
