Marraskuun toinen viikonloppu oli täynnä kynän rapinaa ja keskittynyttä luovaa energiaa, kun Keski-Suomen sanataideyhdistys Rapina ry järjesti ensimmäisen kirjoitusretriittinsä Äijälän Talossa Jyväskylässä. Kynän rapinaa -retriitti oli kaksipäiväinen, ja ohjelmaa oli molempina päivinä klo 9–16. Retriitti oli suunnattu etenkin tavoitteellisille kirjoittajille, jotka haluavat ottaa aikaa kirjoittamiselle aloittaakseen tai jatkaakseen pidempää tekstiä tai tekstikokonaisuutta.
Pääpaino retriitillä oli omien tekstien eteenpäin viemisessä, mutta aikaa jäi myös ideoinnille ja ajatusten vaihdolle toisten kirjoittajien kanssa. Retriitillä tehtiin päivän aluksi ja lounastauolta palatessa kirjoitusharjoituksia, joita muokattiin osallistujien toiveisiin sopivaksi. Harjoitusten tarkoituksena oli tukea kirjoittajien työtä ja toimia lämmittelynä ennen oman tekstin pariin siirtymistä. Harjoitukset liittyivät dialogin kirjoittamiseen, henkilöhahmojen kehittelyyn ja tekstin rytmiin, mutta välillä kirjoituskättä lämmiteltiin jopa siansaksaa kirjoittamalla. Siansaksan kirjoittaminen paljastuikin yllättävän hankalaksi, kun kirjoitetut sanat meinaavat kuin väkisin kuulostaa oikeilta sanoilta, mutta siansaksan kirjoittamisen jälkeen oman tekstin jatkaminen saattoi tuntua taas hitusen helpommalta.
Äijälän Talo tarjosi kirjoittamiselle hyvät puitteet. Vanha talo jännittävine tarinoineen, ihastuttavine yksityiskohtineen ja suurine pihoineen herätteli mielikuvitusta ja kutsui kirjoittamaan, mutta tarpeen vaatiessa myös taukoilemaankin. Kirjoitusspurttien välissä osallistujilla oli mahdollisuus osallistua ohjattuihin taukoihin, joita vietettiin Äijälän Talon pihalla ja puutarhassa kävelyjen ja taukojumpan muodossa.
Kirjoittaminen on tavallisesti yksinäistä puuhaa, ja kun koronakin on vähentänyt kontakteja, niin tällainen viikonlopun yhdessäolo ja toisten kirjoittajien tarjoama vertaistuki tuli selvästi tarpeeseen. Oli mukava keskustella ymmärtäväisten ihmisten kanssa asioista, joista vain kirjoittajat tietävät, ja jotka muiden korviin voivat kuulostaa omituisilta – kuten siitä, kun tarina lähtee kulkemaan eri suuntaan kuin kirjoittaja oli ajatellut, tai kun henkilöhahmoista tulee itselle melkein yhtä eläviä ja merkityksellisiä kuin oikeista ihmisistä.
Ohjaajan näkökulmasta Rapinan (ja ohjaajan) ensimmäinen retriitti oli hyvä ja antoisa kokemus, jonka voimin jaksaa paremmin syksyn harmaudessa. Kirjoittajat todella ovat oma lajinsa! Kunpa kirjoitusretriittejä olisi joka viikko. Viikonlopun aikana osallistujiin ehtii tutustua paremmin kuin lyhyen työpajan tai vaikkapa sanataideillan aikana. Tavoitteellisten kirjoittajien kanssa työskentely on erilaista kuin aloittelevien sanataiteilijoiden kanssa: tavallaan helpompaa, kun voi olettaa, että kirjoitusharjoituksiin heittäytyminen on osallistujille jo tuttua, mutta tavallaan vaikeampaa, koska kokeneemmillekin kirjoittajille haluaa tarjota jotain uutta ja inspiroivaa. Palautteista päätellen tässä onnistuttiin, ja mikä voisikaan lämmittää ohjaajan mieltä enemmän!
Retriittiosallistujien palautteissa kiiteltiin rentouttavasta viikonlopusta, jonka aikana tekstiä syntyi ja oli mahdollisuus jakaa ajatuksia ja kokemuksia toisten kirjoittajien kanssa. Paljon kiitosta sai myös tunnelmallinen Äijälän Talo ja siellä tarjottu maukas ruoka. Kehitysehdotuksiakin tuli: niissä toivottiin vielä pidempää retriittiä ja vielä enemmän kirjoitusaikaa! Palautteista on apua tulevia retriittejä suunnitellessa. Rapinan ensimmäinen retriitti ei nimittäin jää viimeiseksi, vaan ensi vuodelle on jo tehty alustavia retriittisuunnitelmia – niistä lisää myöhemmin!
Seuraa Rapinan kotisivuja, uutiskirjettä ja/tai sosiaalisen median kanavia, jos kirjoitusretriiteille osallistuminen kiinnostaa.
Johanna Berlin (FM), Keski-Suomen sanataideyhdistys Rapina ry:n sanataideohjaaja.