Syksy on otollista aikaa metsäsanataiteelle. Kesän ylenpalttisuus on ohi, luonnon syke hidastuu, sadepisarat putoilevat, mutta vielä metsällä on annettavaa: on salaperäisiä koloja, mielikuvitusta kutittelevia sananjalkanotkoja ja jännittäviä juurakoita, joissa lähempää katsoen voi nähdä enemmän kuin alkuun uskoisi. Suomalaisessa kansanperinteessä metsä on maaginen ja myyttinen: metsän haltijat ja henget, menninkäiset ja muut pikku otukset kansoittavat metsämaita, mutta pakenevat ihmissilmää. Tarkkasilmäinen kulkija näkee kuitenkin merkkejä metsän satuasukkaiden elämästä, kun vain osaa katsoa.
Esittelen tässä postauksessa idean metsäsanataideprojektiksi, joka sopii niin perheille kuin varhaiskasvatukseen, esiopetukseen ja alakoululaisillekin. Luontosanataide on antoisaa ja hauskaa kaiken ikäisille. Kokonaisuuden toteuttamiseksi tarvitaan kännykkä, kamera tai muu valokuvaamisen mahdollistava laite, väritulostusmahdollisuus, nitoja, piirtoheitinkalvo sekä tusseja, jotka tarttuvat kalvoon.
Mielikuvitus vaatii joskus hiukan virittelyä päästäkseen vauhtiin ja jotta katse kohdentuisi oikein. Lue siis inspiraatioksi satu tai katkelma kirjasta, jossa metsän salaperäisyys ja taianomaisuus näkyy. Tämän postauksen lopussa on listattu muutamia aihepiiriin sopivia kirjoja. Sitten on aika pukea kumisaappaat jalkaan ja astua metsään, satuolentojen jalanjäljille, tarinankertojien heimoon. Ota metsään mukaan kamera tai muu laite, jolla voit ottaa kuvia.
Metsässä on hyvä pysähtyä ja antaa ympäristön ottaa ohjat. Katsele ympärillesi, anna ideoiden virrata. Kuvaa mielenkiintoisia yksityiskohtia ja paikkoja, joihin mielikuvitus alkaa kasvattaa tarinan taimia. Kuvia voi ottaa myös ilman suurta etukäteissuunnitelmaa.
Kun metsäretki on ohi, keho virkistynyt liikkeestä ja raikkaasta ilmasta ja mielikuvitus päässyt poukkoilemaan vailla talutushihnaa, jatka työskentelyä valokuvien parissa. Tulosta ottamasi kuvat väritulosteiksi. Tarvitset lisäksi kuvan kanssa saman kokoisen piirtoheitinkalvon, nitojan tai teippiä sekä tusseja, jotka tarttuvat kalvoon.
Nido tai teippaa ensin piirtoheitinkalvo tulostetun kuvan päälle. Tartu kynään, ja lisää kuvaan uusia elementtejä: ehkä purossa seilaa pieni purjelaiva, tai kyhmyräisellä kannolla onkin silmät. Ja katsohan, saniaisten alla on keijukaisten tanssisali! Jos käytössä on esimerkiksi tablettitietokone, saman voi tehdä piirustusohjelmalla. Omin käsin piirtämisessä on kuitenkin omanlaistaan viehätystä!
Kerro piirtäessäsi tarinaa eteenpäin. Mitä tai keitä kuvassa on? Millainen hetki on pysäytetty tähän kuvaan? Jos kertojana on lapsi, voi aikuinen toimia kirjurina.
Itse kävin kameran kanssa luontopolulla. Katseeni tarttui kenoon kaartuvaan puuhun ja polulle pyrkivään juurakkoon, jolla puu tarrasi kiinni maastoon. Mutta oliko se sittenkään puu…? Ei, sehän on lohikäärmeen jalka! Tourujoen lohikäärmeen, joka vartioi virtaa jo ammoisista ajoista alkaen ja tarkkailee metsän kulkijoita. Harva huomaa nostaa katsettaan niin, että näkisi, ettei puu olekaan puu. Lohikäärme saapui tänne virran mukana jo kauan, kauan sitten…
Millaisen tarinan siemenet metsä sinulle lahjoitti?
Kirjainspiraatiota metsänväen etsimiseen:
- Astrid Lindgren: Ronja Ryövärintytär
- Elsa Beskow: Tonttulan lapset
- Lena Frölander-Ulf: Minä, Muru ja metsä
- Ville Hytönen: Pietimetsä PUUH!
- Marjatta Levanto ja Julia Vuori: Metsän pieni kansa
- Tuula Aaltonen: Pikkuväen poluilla
Johanna Hyttinen, sanataidekasvattaja