Oli synkkä ja myrskyinen yö -sanataideilta toteutui joulua edeltävänä keskiviikkona. Ulkona tuli vettä kuin hallitukselle palautetta, mutta 15 ihmistä ruutujen tuolta puolen kurottautui kirjoittamisen kuplaan. Ja kuten usein, kun tullaan yhteen kirjoittamisen äärelle, nousee ilmatilaan taikapölyä hiilidioksidin lisäksi, ja kas, pitkän päivän jälkeenkin jaksaa keskittyä ja antaa kynän viedä tarinaan, jonka ei tiennyt asustavan aivotilassa.

Annoin jo hyväksi havaittuja alkuja tarjolle, ja niistä sai valita yhden, josta ponnistaa eri ohjeistusten kautta uuteen tarinaan. Mutta koska minusta on tärkeintä kirjoittaa ja seikkailla tarinassa, josta ei aiemmin tiennyt, ohjeistin myös olemaan kuuntelematta ohjeitani ja kirjoittamaan niin kuin tänään tuntuu kutsuvalta. Molempia tapoja toteutettiin, ja se tuntui oikein mukavalta ohjaajasta.

Tämän raportin myötä toivottelen säihkyvää tai levollista loppuvuotta – kumpaa sitten tunnetkaan tarvitsevasi!

Rapinan sanataideohjaaja
Merja Toppi

Vuoden viimeisen sanataideillan tunnelmia

Vastaa