Vielä muutama vuosi sitten ajattelin, etten minä tarvitse sanataidetta. Mielikuvissani sanataideprojektit olivat hienoja ja tärkeitä asioita, jotka kohdistuivat lapsiin ja nuoriin, mutta eivät aikuisiin. Sittemmin sekä käsitykseni sanataiteen määritelmästä että aikuisten sanataidetarpeesta on pyörähtänyt päälaelleen.

Sanataide on kuvataiteen, teatteritaiteen ja musiikkitaiteen sisarus. Korskealta kuulostava käsite pitää sisällään muun muassa perinteisen lukemisen, oman ja yhteisen kirjoittamisen, tekstien esittämisen, sarjakuvien tekemisen, käsikirjoittamisen ja vuorovaikutteisten pelien pelaamisen. Sanataide voi olla suullista tai kirjoitettua, se voi olla improvisoitua tai suunniteltua, jaettua tai omassa kammiossa nautittua. Keskiöön nousevat kieli, sanat, tarinallisuus ja leikki.

Hetkinen, sanataidehan on nielaissut sisäänsä monta aikuisillekin rakasta harrastusmuotoa! Miksi se ei siis kuuluisi meillekin, jotka olemme jo ohittaneet teini-iän? Nykyään sanataide on niin itsestään selvä osa elämääni, että on vaikea tajuta, miten olen joskus ajatellut, ettei se kuuluisi minulle. Teen sanataideharjoituksia niin yksin kuin yhdessä toisten kanssa. Koen, että sanataide on tuonut elämääni ja kirjoittamiseeni rutkasti iloa, lempeyttä, leikkimielisyyttä ja lennokkuutta.

Listasin viisi syytä, miksi aikuisenkin kannattaa sanataiteilla:

  1. Sanataide sallii pysähtymisen. Sanataiteilussa ei ole tulostavoitteita tai aikataulupaineita, joita nykyaika on turhankin pullollaan. Sanataide voi olla siis lepoa, harhailua ja hidasta elämää, joka sanoutuu irti suorittamisesta. Se on sanojen ja tarinoiden tutkailua, ja ihanalla tavalla se tuo myös aikuisten elämään leikkisyyttä.

  2. Sanataide herättelee luovuuden päiväunilta. Tuntuuko, että aivot raksuttavat vain tuttuja kehiä? Sanataide sallii heittäytymisen mielikuvituksen kannateltavaksi. Omalaatuiset tehtävänasettelut kutsuvat tarkastelemaan asioita uusista näkökulmista ja johdattavat yllättävienkin tarinakatkelmien äärelle.

  3. Sanataide on yhdessä luomista. Kun sanataidetta tehdään ryhmässä, siihen kuuluu usein myös sosiaalinen aspekti. Yksinäinen kirjoittaminen ja lukeminen muuttuvat yhteiseksi kokemukseksi. Toisten sanataiteilijoiden kanssa voidaan luoda yhteinen tarina tai toisten keksimiä yksityiskohtia voidaan käyttää oman tarinan aineksina. Tekstien jakamisen kautta kokemus täydentyy ja saa uusia värejä.

  4. Sanataide pitää kirjoittajan sormet vetreinä. Maratonjuoksija ei pysy kunnossa ilman harjoitusta. Samalla tavalla kirjoittajalle tekee hyvää treenata ennen kuin ryhtyy pakertamaan pidemmän tekstin kimpussa. Sanataideharjoitukset voivat toimia verryttelynä, venyttelynä ja lihaskuntotreeninä. Hyviä harjoituksia löydät esimerkiksi Sanataidepankki Havinasta, joka on avoin Rapinan jäsenistölle.

  5. Sanataide voi olla polku pidemmän tekstin äärelle. Esimerkiksi Rapinan sanataideohjaaja Merja Topin esikoisnuortenromaani Jäätävä sarjaimuttaja sai alkunsa sanataideharjoituksesta.

Yksi helppo tapa saada lisää sanataidetta omaan elämäänsä on saapua Sanataideyhdistys Rapinan sanataideiltoihin. Illat on suunnattu ensisijaisesti aikuisille, ja ne ovat ilmaisia ja avoimia kaikille. Iltoihin osallistuminen ei edellytä aiempaa kokemusta sanataiteilusta eikä ennakkoilmoittautumista.

Iltoihin voi osallistua omalla tavallaan, eikä ketään esimerkiksi pakoteta jakamaan omia tekstejään muille. Tänä syksynä osa illoista järjestetään etänä Skypen kautta, osa Jyväskylän kaupunginkirjastolla. Toivottavasti nähdään siellä!

Ulla Lehtinen (HuK), sanataideohjaaja ja toimittaja

Sanataide kuuluu kaikenikäisille – aikuisillekin!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *