“Ei pidä pelätä että kirjoittaa huonosti. — on ajateltava, että huonokin teksti on aina parempi kuin ei tekstiä ollenkaan. Huono teksti on lähtökohta, mutta jos teksti puuttuu, ei ole mitään.” Merete Mazzarella: Elämä sanoiksi
Rapina järjesti torstaina 6.8. Facebook-livenä Huonojen tekstien illan, jossa luettiin Rapinan sanataideohjaajien ja yleisön lähettämiä tekstikammotuksia, keskusteltiin niistä ja pohdittiin huonon tekstin olemusta. Illan idea lähti niinkin raadollisesta syystä, että halusimme käyttää Zoomin livestreamaus-mahdollisuutta vielä kerran ennen webinaari-lisäosan tilauksen päättymistä. Toisekseen lähdimme miettimään sitä, miten kirjoittajat ovat joskus hyvin ankaria itselleen. Osalla huonon tekstin pelko voi johtaa jopa siihen, ettei kirjoita ollenkaan. Huonojen tekstien illan pointtina oli siis lievittää ahdistusta ja ehkä nauraa teksteille lempeän itseironisesti.
Pyysimme niin omia sanataideohjaajiamme kuin someseuraajiammekin lähettämään meille omia huonoiksi ajattelemiaan tekstejään ja laittamaan samaan yhteyteen saatesanoiksi, miksi pitää tuotostaan huonona. Tarjosimme kirjoittajille myös mahdollisuutta lukea itse oma tuotoksensa, mutta tällä kertaa kukaan ei tarttunut tilaisuuteen. Tekstejä lähetettiin luettavaksi yhteensä 8 kappaletta, niin proosaa kuin lyriikkaakin. Esilukijoina ja keskustelijoina toimivat Mari Hintikka ja Merja Toppi. Teksteistä heräsi paljon ajatuksia ja rennon jutustelevassa illassa keskustelijat uppoutuivat kiinnostavan teeman pohdintaan. Mikä tekee tekstistä huonon? Mitä hyötyä huonoista teksteistä voi olla? Tarvitseeko jokaisen tekstin olla julkaisukelpoinen?
Keskustelujen perusteella huonoissakin teksteissä on lopulta aina jotakin hienoa. Iltaan lähetetyt tekstit saattoi saatesanojen perusteella jakaa kolmeen kategoriaan: lapsena tai nuorena kirjoitetut, kesken jääneet ja tarkoituksella huonoiksi tuunatut. Tekijän mielestä hänen kirjallinen antinsa saattoi olla hyvinkin huono, mutta lukijoille ja kuulijoille tekstistä löytyi herkullisia kohtia. Saimme yhdeltä kirjoittajista palautetta, jossa hän kertoi illan ansiosta näkevänsä tekstinsä uusin silmin. Oli voimauttavaa kuulla oma tuotos luettuna ja saada tietää, mitä lukijat pitivät tekstin ansiokkaina kohtina. Toivottavasti ilta oli muillekin katsojille ja kuulijoille voimauttava ja vertaistukea antanut kokemus!
Ilta oli inspiroiva ja voimauttava myös vetäjäkaksikolle. Aivojemme perukoille jäi kutkuttelemaan monia oivalluksia ja yhdessä kehkeytyneitä ajatuksia. Kirjoittajan huonoksi kokema teksti on usein vielä kehitysvaiheessa – se voi kuitenkin toimia kimmokkeena oppia uutta tai ohjata kokeilemaan ihan jotain muuta. Kun on tarve ilmaista jotain, kliseiset ja naiivitkin ilmaisut ovat aivan paikallaan, vaikka myöhemmin nolottaisi. Tutkimusmatka huonoihin teksteihin voi yllättävästi avata kirjoituslukkoja itsesensuurin siirtyessä syrjään. Kannustamme itseämme ja kaikkia muita herkuttelemaan kirjoittamalla aina silloin tällöin mahdollisimman huonoja tekstejä. Eikä kannata säikähtää, vaikka niistä kaikessa hulluttelussa tulisikin yllättävän hyviä.
Katso videolta, mitä muita oivalluksia Huonojen tekstien illassa syntyi ja millaisia tekstejä illassa kuultiin!