Suurin osa omasta kokemuksestani tekstin editoimisen ohjaajana on kertynyt kaunokirjallisen pienkulttuurilehden päätoimittajana. Suomen tieteis- ja fantasiakirjoittajat ry:n jäsenlehti Kosmoskynässä julkaistaan artikkeleita, henkilöjuttuja ja kirja-arvioita. Lehdessä julkaistaan myös pakinoita, esseitä, raapaleita ja novelleja. Kaikki erityyppisiä tekstejä, joiden kirjoittamisessa ja editoimisessa pitää ottaa huomioon hieman eri asioita.

Jokaisen tekstin toimitusprosessi alkaa siitä, että luen tekstin läpi huolella. Sen jälkeen kiinnitän huomiota tekstin lajityypillisiin piirteisiin: onko asiateksti ymmärrettävää, löytyykö kaunokirjallisesta tekstistä ehjää juonta, käykö kirjoittaja esseessä vuoropuhelua valitsemiensa teemojen kanssa tai millainen näkökulma henkilöjuttuun on löytynyt. Usein samalla lukukerralla huomio saattaa kiinnittyä jo kirjoittajan mahdollisiin maneereihin: käyttääkö hän jotain tiettyä sanaa tai onko teksti kirjoitettu samanlaisin virkkein.

Toimitustyössä tekstin editoimisen ohjaaminen tapahtuu pääosin kirjallisesti tekstitiedostoon kommentoimalla. Vuoropuhelua käydään läpi muutamia kierroksia, tekstistä riippuen. Etenkin uusien kirjoittajien kanssa haasteena on usein se, kuinka saada omasta palautteesta mahdollisimman ymmärrettävä. Jokaisessa tekstissä on kirjoittajaa itseään mukana. Niinpä palautteen saaminen tuntuu aina henkilökohtaiselta. Tekstimuotoisessa palautteessa yritän huolehtia erityisesti siitä, että mukana on myös positiivisia huomioita. Lisäksi korostan kirjoittajan omaa oikeutta kaunokirjalliseen tekstiinsä.

Toimituskommentit ovat aina ehdotuksia, kysymyksiä, tarkennuksia. Kirjoittaja tekee niiden perusteella omat ratkaisunsa. Minusta on upeaa, jos kirjoittaja onnistuu perustelemaan valintojaan siten, että pääsemme yhdessä työstämään tekstiä entistä paremmaksi. Ohjaajana minulla on julkaisuun tulevien tekstien editoinnissa vahvasti fokus siinä, kuinka saisimme muokattua tekstistä parhaan mahdollisen version.

Tekstiä ja kirjoittajaa ei etenkään kaunokirjallisessa tekstissä ole kovin helppoa erottaa toisistaan. Omasta tekstistä saatava palaute tuntuu siksi usein palautteelta itseä kohtaan. Palaute tuntuu eri tavalla henkilökohtaiselta eri ihmisiltä saatuna. Samoin tekstilaji vaikuttaa siihen, miten palaute osuu. Kirjoittajana olen huomannut, että asiateksteistä saatava palaute tuntuu selkeämmin tekstiin kohdistuvalta. Kaunokirjallisesta tekstistä saatu palaute kolahtaa aina ensimmäiseksi omaan sieluun, ennen kuin katseensa saa käännettyä tekstiin.

Editoinnin ohjaamisessa on mielestäni tärkeää pitää mielessä konteksti. Ohjaaminen on erilaista vaikkapa kurssilla, jossa aloitteleva kirjoittaja haluaa kehittyä kirjoittajana. Silloin keskitytään enemmän kirjoittajaan. Julkaisua varten tulevissa teksteissä ollaan jo vahvasti tekstin työstämisen äärellä. Silloinkin tärkeää on yrittää ohjaajana pitää mielessä se, kenen kanssa tekstiä työstää – onko kirjoittaja kenties hiomassa ensimmäistä julkaisuun tulevaa tekstiä vai kenties jo hyvinkin kokenut ja useampia teoksia julkaissut kirjailija.

Jos oma editoinnin ohjausfilosofiani pitäisi kiteyttää yhteen virkkeeseen, voisi se olla vaikkapa ”teksti edellä, ihmistä unohtamatta”.

– Lily Laine, sanataideohjaaja ja journalisti

Editointi: oikeus omaan tekstiin säilyy

Vastaa