Heinäkuussa pääsimme nauttimaan Rapinan ensimmäisistä etäsanataidefestivaaleista, kun Sanojen juhlaa! -festarit valloittivat somemme ja kotimme ruutujen välityksellä. Viisi rapinalaista kertoo festarikokemuksistaan niin järjestäjän, esiintyjän ja ohjaajan kuin osallistujankin näkökulmista:

 

Festari syntyi, kun rapinalaiset pirskahtelivat ideoita Zoom-kokouksessa

Kuten kaikki parhaat ideat, myös festarit syntyivät sattumalta. Rapinalaiset kokoustivat Zoomissa ja heittelivät ajatuksia siitä, millaista toimintaa olisi mukava järjestää koronakesän aikana. Syntyi ajatus festivaalista, joka piristäisi kirjoittajien kesää. Koska haluamme edistää sanataiteen saavutettavuutta ja tarjota kirjoituspajoja matalalla kynnyksellä, päätettiin, että tapahtuma on kävijöille ilmainen. Valitettavasti rahoittajat eivät olleet tapahtumalle suotuisia ja ensimmäiset festarit järjestettiin talkoovoimin. Festareiden järjestelytiimiläisen sydäntä lämmitti se, että festivaalikävijöitä oli yhteensä 200 ja palautteessa tapahtumaa kehuttiin sen turvallisesta ilmapiiristä, inspiroivasta ohjelmasta ja osaavista ohjaajista. Ajatukset ovat jo tulevissa etätapahtumissa ja seuraavissa sanataidefestareissa! Siellä nähdään!

-Ulla Lehtinen, Rapinan puheenjohtaja, festareiden organisointitiimiläinen

 

Omaelämäkerrallisen kirjoittamisen pajassa syntyi monta sivua tekstiä

Osallistuin festareilla pariin työpajaan ja lukujameihin, lisäksi katsoin tallenteet lastenkirjavinkkauksesta ja open mic-illasta. Työpajoihin osallistuminen oli helppoa Zoomissa, ja oli kiva, kun ei ollut pakko pitää kameraa tai mikkiä päällä, jos ei halunnut. Etäkirjoitusretriitissä sain kysyä ohjaajalta yksityisesti neuvoa kirjoituspulmaani, ja ajatusten vaihto auttoi heti näkemään oman tekstin uudesta näkökulmasta. 

Merja Topin omaelämäkerrallisen kirjoittamisen pajassa tehtiin lyhyitä muistoihin liittyviä kirjoitusharjoituksia. Merjalla on mukavan rento ja lämmin ohjaustyyli, ja tekstiä alkoi syntyä varsin vaivattomasti. Harjoitusten lomassa Merja kertoi omaelämäkerralliseen kirjoittamiseen vinkkejä ja huomioitavia asioita. Oli hauskaa, kun hän nosti esiin arjesta kirjoittamisen – monesti sitä keskittyy vain huippukohtiin, elämän hienoimpiin ja surkeimpiin tapahtumiin, vaikka kiinnostavinta voikin olla tasainen arki. Arkinen elämä ja tavat kertovat ihmisestä paljon.

-Johanna Berlin, Rapinan viestintävastaava ja festarikävijä

 

Parasta esiintyjänä ovat hauskat hetken oivallukset

Rapinan ensimmäisillä etäfestareilla pääsin molempina iltoina valtaamaan virtuaalisen esiintymislavan, ensin lauantaina omalla tekstikollaasillani Open mic -illassa ja sunnuntaina Tarinateatteri Storian porukalla. Kauan odotettu ensimmäinen festaripäivä meni intensiivisesti omaa tekstikollaasia kirjoittaessa ja jännittäessä illan esitystä, jonka nimeksi viime minuuteilla muodostui Kuka lausuisi palapelin palaset. Oli kutkuttavaa sukeltaa omien tekstiarkistojen sekaan, väläyttää muistoja katsojille ja testata etäesiintymisen rajoja. Illan esityksistä rakentui puolivahingossa todella kiinnostava jatkumo seksuaalisesta itsemääräämisoikeudesta ihmisyyden ja kirjoittajaminän etsintään.

 

Vaikka esiintyminen muuten onkin tuttua, on etäily antanut minulle uudenlaisen rohkeuden kipinän toteuttaa myös sooloesityksiä. Storian kanssa sunnuntaina oli ihanaa nähdä, että esityksemme tuotti iloa ja herätti yleisöä jakamaan kokemuksiaan lukemisesta ja kirjoittamisesta. Parasta esiintyjänä ovat hauskat hetken oivallukset: sattumalta juuri sopiva kukallinen rasia tai tavararöykkiöt selän takana esityksen rekvisiitaksi tai kissan leikkiinkutsu nurkan takaa ja kertojan hymy esityslahjan jälkeen, tämä osui ja upposi. Kiitos festareille mahdollisuudesta päästä testaamaan etäesiintymistä, se on vielä Storiallekin suhteellisen tuore aluevaltaus!

-Mari Hintikka, Rapinan varapuheenjohtaja ja festariohjaaja ja -esiintyjä

 

Kirjoittamisen iloa sanakeksileipomosta tarinateatteriin

Omassa festarikokemuksessani muodostui hauska jatkumo ohjelman vierailevien tähtien välille. Lauantaina osallistuin Terhi Forssénin ja Harri Istvan Mäen sanakeksileipomo-työpajaan, jossa lapsenmielisesti luotiin uusien sanayhdistelmien pohjalta hahmoja piirtäen ja kirjoittaen. Sunnuntaisessa Storian tarinateatteriesityksessä taas osallistuin kirjoittamismuistojen kertomiseen muistelemalla tuota edellisen päivän työpajaa. Hyvät harjoitukset olivat viimeistään nukutun yön jälkeen napsauttaneet aivot uuteen asentoon: oli syntynyt unelma lastenkirjan tekemisestä. Muistelun ja jutustelun jälkeen Storian näyttelijät ja muusikko esittivät minulle suunnattuja vastaajaviestejä – yksi tuli leipomolta, jonne oli mutkitellut huhu uudesta keksireseptistä, erään oli jättänyt pirskahteleva, seuraa kaipaava mielikuvitukseni. Millaista iloa ja inspiraatiota miniesitykset toivatkaan! Esitys nauratti, melkein itketti ja kruunasi festariviikonlopun.

-Vilma Tammelin, Rapinan sihteeri ja jäsenrekisterivastaava, festariohjaaja ja -kävijä

 

Kirjoittaminen on yksinäistä puuhaa ja kun jutulle pääsee, ei millään hennoisi lopettaa!

Vedimme Ullan kanssa kirjoittajille vertaispajan, jossa tutkiskeltiin omaa kirjoittamista hidastavia esteitä ja myös löydettiin niitten räjäyttämiseen tarvittavia työkaluja. Aloitimme kirjoitusharjoituksella, joka johdatti aiheeseen ja siitä jakaannuimme pienryhmiin keskustelemaan. Kokemusten vaihto oli vilkasta – kirjoittaminen on yksinäistä puuhaa ja kun jutulle pääsee, ei millään hennoisi lopettaa! Lopuksi kerroimme muutaman ammattikirjoittajan työkaluvinkeistä, mutta aika kiisi raketin lailla, emmekä ehtineet käydä pakkia läpi niin laaja-alaisesti kuin olisi ollut halu ja tarve. Tälle aiheelle täytyy siis järjestää tulevaisuudessa pitempi webinaari tai muu verkkomeininki! Seuraa Rapinan ilmoittelua ja tule mukaan!

-Merja Toppi, Rapinan sanataideiltavastaava, festarin organisointitiimiläinen, ohjaaja ja ohjelmasta nautiskelija

Tunnelmia etäsanataidefestareilta

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *