Julkaisemme syksyn mittaan kerran viikossa yhden lapsuuden ystäväkirjojen inspiroiman esittelyn. Näin pääsette tutustumaan hieman tarkemmin Rapinan aktiivisiin ohjaajiin. Lyhyemmät ja virallisemmat esittelyt löytyvät sivulta Ohjaajat.

 
Nimi: Eeva Åkerblad
Ikä: 25
Harrastukseni: Päämäärätön oleilu, kauneuden ja komiikan etsintä, sekalainen luomistyö ja taiteenkulutus. Joskus harrasteet ja työt limittyvät ja lomittuvat, hyvä niin.
Paras näkemäni elokuva: American Beauty, Chungking Express ja Forrest Gump.
Kiinnostava urheilulaji: Astangajooga (”urheiluna”)
Paras lukemani kirja: Maa on syntinen laulu. Tai Rikos ja rangaistus. Tai Helene. Tai Olemisen sietämätön keveys. Liikaa hyviä, liian paljon lukematta. 
Ihailemani henkilö: Kuka tahansa lämmin, rohkea, empaattinen, asiayhteyksiä hahmottava, oivaltava ja vääryyksiin tarttuva (saatoin kuvailla juuri perheenjäseneni).
Paras bändi: Tunnustan olevani musiikinahmija ja leimautuvani vaikutuksen tehneisiin säkeisiin ja sävelkulkuihin vuosikymmeniksi. Kuuntelen paljon ja monenlaista, mutta ikisuosikkejani ovat Ismo Alanko eri muodoissaan, David Bowie ja Rubik.
Eläimiä, joista pidän: Kissat ja koirat. Luonnoneläimet – niiden kohtaaminen ja tunnistaminen on edelleen yhtä sykähdyttävää kuin lapsena. Ihmisessä, joka ei pidä ollenkaan eläimistä, on oltava jotakin epäilyttävää.
TV-ohjelmasuosikkini: Mighty Boosh, The Wire, Morran ja Tobias sekä tietenkin arkeni rytmittäjä nimeltä Emmerdale.
Mieliruokani: Kaikki, missä on vuohenjuustoa ja paholaisenhilloa.
Eniten inhoan: Kyynisyyttä, kapeakatseisuutta, tahallista tietämättömyyttä, kyräilyä ja pahansuopaisuutta.
Minua kiinnostaa: Taide ja sen kaikki ilmenemismuodot, kohtaaminen, uteliaisuus, epävarmuus, leikki ja hyvä elämä.
Hartain toiveeni: Rakastaa ja tehdä työtä.
Toiveammattini: Ammatin nimeäminen on hankalaa. Toivon saavani tehdä taiteen ja ihmisten parissa asioita, jotka elähdyttävät, auttavat merkityksellistämään maailmaa ja edesauttavat muutosta parempaan – ja löytäväni tapoja, joilla tästä kaikesta voi saada elannon. 
Paras Rapina-muistoni: Viime talvena ohjasin Sanasilta-projektissa sanataidetoimintaa eskariryhmälle ja palvelukodin asukkaille. Mieleen jäivät hersyvät sadunkerronnat, spontaanit yhteislauluhetket ja kurotukset sukupolvien yli.
Haluaisin toteuttaa Rapinan kanssa: Projekteja, jotka tuovat (sana)taidetta sinne, minne se ei ilman apua löytäisi. Projekteja, jotka saavat oivaltamaan: ”Kas, minäkin voin ja osaan tehdä!” 
Terveisiä: Ottakaa ilo irti!

Rapinan ystäväkirja: Eeva
Merkitty:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *